Elokuva TEMPLATE

Elokuvan toinen käsikirjoittaja Mikko Porvali paikalla keskustelemassa elokuvasta näytöksen jälkeen.

Toisen maailmansodan aikaisen tiedustelu-upseerin vaiettu menneisyys tulee ilmi, kun hänen pojanpoikansa, näyttelijä Joonas Saartamo alkaa tutkia isoisänsä Hannes Vehniäisen toimintaa kaukopartioyksikön päällikkönä. Tavatessaan erilaisia asiantuntijoita tutkimusmatkansa varrella Saartamolle avautuu uudenlainen kuva kaukopartioiden ratkaisevasta roolista sodassa. Hän oivaltaa myös, kuinka vahvasti isoisän sotakokemusten painolasti on siirtynyt sukupolvelta toiselle, vaikuttaen suoraan myös häneen. 

Kiehtova dokumenttielokuva hyödyntää ennennäkemätöntä sota-arkistojen kuvamateriaalia ja kiteyttää koskettavalla ja kunnioittavalla tavalla sodankäynnin ja sotiemme veteraanien merkityksen paitsi Suomen itsenäisyydelle, myös jokaisen suomalaisen henkilökohtaiselle identiteetille.

Mikko Porvali on kirjailija, tiedusteluasioihin erikoistunut historioitsija ja rikostutkija. Koulutukseltaan hän on oikeustieteen maisteri ja poliisi. Poliisityön lisäksi hän on palvellut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä. Porvali on kirjoittanut useita sotahistoriaa käsitteleviä tietokirjoja, jotka keskittyvät erityisesti
toisen maailmansodan aikaiseen tiedusteluun ja vakoiluun. Porvalilta ilmestyi lokakuun 2024 lopussa tiedusteluhistoriasarjan kolmas osa: Viimeiseen asti,
Päämajan kaukopartio-osasto Vehniäinen 1943-44.

"Kaukopartiointi oli suomalainen tapa kerätä tiedusteluhavaintoja vihollisen hallitsemilta alueilta. Muihin toisen maailmansodan tiedustelumenetelmiin verrattuna suomalaisessa henkilötiedustelussa tukeuduttiin paikallisväestön sijasta maastoon, suunnistustaitoon ja liikkuvuuteen.

Vihollisselustan tiedusteltavat alueet oli jaettu neljän Päämajan alaisen tiedustelyksikön vastuulle. Näistä eteläisimmän yksikön päällikkönä toimi Hannes Vehniäinen. Osasto Vehniäisen pääasiallisia tiedustelusuuntia olivat Leningrad, Suomenlahti, Inkerinmaa ja Aunuksenkarjala.

Yksikkö lähetti sotavuosina 75 kaukopartiota, jotka siirtyivät vihollisselustaan jalan, hiihtäen tai lentokuljetuksin. Kaukaisimmat partiot toimivat lähellä Novgorodia ja Vologdaa, 500 kilometrin päässä Suomen nykyisistä rajoista.

Kaukopartiot tekivät näköhavaintoja, mutta myös kuuntelivat puhelinlinjoja, puhuttivat siviiliväestöä, kaappasivat naapurimaan postia sekä sieppasivat ja kuulustelivat vankeja. Tiedot raportoitiin Päämajan Tiedusteluosastolle, missä ne yhdistyivät muihin tiedustelutietoihin, kuten radiotiedustelun, ilmavalokuvauksen, liittolaisilta vaihdettujen tai sotavanki-kuulustelujen tuottamiin tietoihin. Näiden kokonaisuudesta syntyi tilanneymmärrys ja vihollistilannekuva, jonka valossa Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto toimi.

Osasto Vehniäinen menetti sotavuosina 33 sotilasta. Neljän kaatuneen ruumiit saatiin omalle puolelle: 29 sotilasta jäi kateisiin, eikä monien heistä kohtalo ole selvinnyt vieläkään. Toistaiseksi viimeisenä kaukopartiomatkalta palasi ylikersantti Eugen Wist, jonka jäänteet löydettiin Kannakselta vuonna 2019 ja haudattiin Lappeenrantaan vuonna 2021.

Viimeinen Päämajan kaukopartiomies kuoli vuonna 2023.”

-Mikko Porvali