Elokuva TEMPLATE

"Kas kun toisen ihmisen pään sisälle meillä ei ole pääsyä... vai mitä?"

PIRJO HONKASALO BETONIYÖ (CONCRETE NIGHT)

Nuori miehenalku katsoo peiliin, näky sumenee vesihöyryn taakse. Simon (Johannes Brotherus) kasvot vangitsevat katsojan heti ensimmäisistä unenomaisista kuvista alkaen. Mitä Simo itse näkee peilissä tuon kohtalokkaan yön edetessä kohti tuhoisaa loppuaan?
Pirjo Honkasalo on Suomen harvoja kansainväliseen mestariluokkaan luettavia elokuvaohjaajia. Pitkään dokumenttien parissa työskennellyt Honkasalo tuo meille 15 vuoden tauon jälkeen uuden fiktioelokuvan, joka muodostunee tämän vuoden kotimaiseksi kulttuuritapaukseksi.

Betoniyö perustuu Pirkko Saision 1981 ilmestyneeseen aikalaisromaaniin. ”Betoniyö on kadehdittavuuteen asti puhdas taideteos”, kirjoitti Harri Sirola Ylioppilaslehdessä. Pekka Tarkan (HS) mukaan ”Saisio tavoittaa mestarillisesti ihmisten kovat ja tyhjät puheet”. Saision romaani muodostaa aallonmurtajan kaltaisen pohjan Pirjo Honkasalon elokuvalle, joka murjoo odotuksia ja kurottaa inhimillisen totuuden häikäisevän karkeaan ytimeen. Honkasalo siirtää tapahtumat sujuvasti nykyaikaan. Väkivalta ja aggressio pesivät edelleen rakenteissa, erityisesti nuorten miesten maailmassa.

Päähenkilö on teini-ikäinen Simo, jonka äiti työntää pitämään viimeisen kesäyön ajan huolta isoveljestä, joka on lähdössä suorittamaan vankilatuomiota. Kuvioon liittyy vastapäiseen taloon matkalta palaava naapuri, jota kohtaan Simo tuntee halveksuntaa, pelkoakin, mutta ehkä myös salaista kiinnostusta.

Aikuisuutta ja miehuutta kohti kurkotteleva Simo kohtaa yön aikana kaksi vastakkaista sanomaa tarjoavaa profeettaa. Isoveli on kova, näennäisen välinpitämätön pessimisti. Hänen tulevaisuudenkuvassaan kaikki tuhoutuu ja toivo on pahinta mitä on. Naapurin nimettömäksi jäävä mies on monella tapaa ulkopuolinen veljesten betonilähiömaailmassa: taiteilija, homo, vieras. Ehkä juuri siksi hän ei ole menettänyt toivoa: hänen maailmassaan on edelleen yksi hyvä asia, rakkaus.

Saision romaanin rouhea dialogi siirtyy luontevasti valkokankaalle. Simoa esittävän Brotheruksen replikoinnissa yhdistyy nuoruuden herkkä epävarmuus maskuliinisuutta tavoittelevaan kovuuteen. Visuaalisesti elokuva on verraton: vahvasti kontrastinen kuva on maagista, ajoittain henkeäsalpaavaa katsottavaa.
Marjo Pipinen /Mika Siltala

“In order to really appreciate what Pirjo Honkasalo means in terms of world cinema, and to understand how far she exceeds both the reach and the grasp of all but the rarest directors, it’s necessary to have some grasp of world cinema. … Pirjo makes art out of “reality,” but the films are primarily art, and the “reality” merely part of the palette. As she says in our book, she does not shoot a lot of film; as her editor, Niels Pagh Andersen, says in the same book, around the time he worked on “Three Rooms” another filmmaker had given him 1600 hours of footage to work on. Pirjo gave him 16. If there’s a thing worth capturing, she says, the essence of that thing will reveal itself again. It’s an indication of her absolute control of her medium. … You see this same mastery in “Concrete Night,” which makes no concessions to viewer expectations or cinematic conventions and makes its own way through a much-shadowed story in a way that’s dark in its content, but illuminating in its connection to human truth. … Pirjo’s goal is to demolish expectations, which she does quite ruthlessly in “Concrete Night.” … I don’t feel like a foreigner when I look at Pirjo’s films, which is part of what makes her a world-class filmmaker. She is in pursuit of ecstatic truths and aesthetic revelations that transcend nationalities.”
- John Andersson (writer of the book ´Armoton kauneus´ on Honkasalo´s movies)